Kuinka paljon metsäteollisuutta pitää karsia?

Metsäteollisuutemme kamppailee karsintakirves kourassaan alan ylituotantoa vastaan. Sellu- ja paperitehtaita suljetaan. Sahalinjoja poistetaan käytöstä. Vanerivalssaamoja vähennetään. Pörssikurssi heilahtavat jokaisen "karsintahakkuun" jälkeen hetkeksi ylöspäin. Jätti-irtisanomisista huolimatta ongelmat jatkuvat.

Muistan 1980-luvun alun "Suomi elää metsästä" -kampanjan, jonka tarkoituksena oli palauttaa usko ns. auringonlaskun teollisuuteen. Sen jälkeen maailma muuttui hetkeksi paremmaksi. Paperiton konttori ei toteutunut, metsäteollisuutemme investoi nopeampiin ja leveämpiin koneisiin.

Nyt tuntuu siltä, että karsintaa jatketaan, kunnes jäljelle ei jää ainuttakaan savupiippua, mutta ehkä jälleen kerran yllätymme. Suomi elää ehkä vielä viidenkymmenen vuodenkin päästä metsästä. Tuotantolinjojen uudistaminen vauhdittuu. Kuitujen hyödyntäminen saa uusia muotoja ja Internetistä huolimatta luemme edelleen kirjoja ja sanomalehtiä.

Kipeitä leikkauksia ja sopeutumisjärjestelyjä tulee edelleen lisää. Liipaisimella on  muun muassa Stora Enson Warkauden tehdas, jonka lopettaminen palvelee Kemin säilyttämistä.

Elämme outoja aikoja: jälkiteolliset utopiat tökkivät meitä kohti tuntematonta.  Mitä Suomi tekee 2010 jälkeen? Millä konsteilla saamme "viennin toimimaan" ja kenen ideoilla ja innovaatioilla maksamme valtion ja kuntien velat? Kansantaloutemme on velkakierteessä. Miten meidän käy, jos elvytyksen jälkeen tuleekin tasaisen varmaa matalalentoa?